Sain tekijänoikeuskirjeen, pitääkö olla huolissaan?
Tekijänoikeuskirjeet ovat yksi tekijänoikeuksien haltijoiden
keinoista taistella internetissä, lähinnä vertaisverkoissa (P2P), tapahtuvaa
tekijänoikeuksien suojaamien teosten laitonta levittämistä ja lataamista
vastaan. Kirjeet ovat saaneet suurta huomiota viime vuosina, mutta kyseessä ei
ole suinkaan mikään uusi ilmiö.
Ensimmäiset kirjeet
lähetettiin jo viime vuosikymmenellä. Tekijänoikeuskirjeiden pioneereina
voidaan pitää Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskusta (TTVK ry), joka on
lähettänyt vastaavanlaisia kirjeitä jo vuodesta 2006 lähtien. TTVK:n toiminta
on kuitenkin pientä viime vuosina markkinoille ilmestyneisiin, massavalvontaa
harjoittaviin toimijoihin verrattuna: se lähettää vuosittain keskimäärin n. 40
kirjettä, kun taas oikeudenhaltijoiden puolesta kirjeitä lähettävä
asianajotoimisto voi lähettää vuodessa 4000-5000 kirjettä. Myös
korvausvaatimuksissa on eroja. Lähinnä musiikkikappaleita koskevia asioita
hoitavan TTVK:n sovintosopimuksessa korvauksena tulee maksettavaksi 1,20
€/jaettu musiikkikappale. Massakirjeitä lähettävien, pääasiassa TV-sarjoja,
elokuvia ja aikuisviihdettä tuottavien oikeudenhaltijoiden sovintoehdotuksissa
yhden elokuvan tai TV-sarjan jakson jakamisesta vaaditut korvaukset ovat olleet
n. 600 euroa. TTVK:n korvausvaatimukset saattavat tosin nousta jopa satoihin
tuhansiin euroihin, kun korkeimmat massavalvontaa harjoittavien tahojen
vaatimukset ovat olleet n. 3000 euroa tapausta kohti.
Jakaminen on lailla
kiellettyä toimintaa. Tiedostojen jakaminen ilman tekijänoikeuden haltijan
lupaa on kielletty rikoslaissa ja tekijänoikeuslaissa. Rikoslain 49 luvun 1.1
§:n mukaan joka ansiotarkoituksessa
tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan
aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle,
loukkaa toisen oikeutta pykälässä lueteltuihin teoksiin tuomitaan
tekijänoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Saman
pykälän 3 momentissa säädetään erikseen rangaistavaksi tietoverkossa tai
tietojärjestelmän avulla toteutettu oikeudenloukkaus. Tämän momentin
erityispiirteenä on, että sen soveltamiseksi ei edellytetä tekijältä
ansiotarkoitusta. Sen sijaan edellytetään, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa
haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.
Tekijänoikeuslain 56 a §:ssä säädetään
tekijänoikeusrikkomuksesta. Siihen syyllistynyt henkilö voidaan tuomita
sakkorangaistukseen, jos hän esimerkiksi tahallaan tai törkeästä
huolimattomuudesta saattaa oikeuksien suojaaman teoksen yleisön saataville. Lisäksi
aiheen kannalta oleellinen pykälä on tekijänoikeuslain 60 a §, jonka nojalla teoksen
tekijällä tai tämän edustajallaan on oikeus saada mm. internetliittymän
tarjoajalta sen henkilön yhteystiedot, jonka nimissä olevaa liittymää käyttäen merkittävässä määrin saatetaan
yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta.
Rikoksista
vahingonkorvausperusteiksi. Tekijänoikeusloukkauksiin liittyy riski
rikosoikeudellisista seuraamuksista. Käytännössä poliisitutkintaa ja
rikosoikeudenkäyntiä suurempi pelote on kuitenkin siviiliprosessin kautta
syntyvä korvausvelvollisuus. Tämä johtuu jo poliisin rajallisista resursseista,
joiden ohjaaminen pienimuotoisiin tekijänoikeusloukkauksiin ei ole aina
käytännössä mahdollista. Oikeudenhaltijoita edustavat yksityiset
asianajotoimistotkaan eivät ole pystyneet viemään kaikkia tietoonsa tulevia
rikkomuksia tuomioistuimeen, sillä muuten markkinaoikeus olisi jumiutunut
täysin käsiteltävien juttumäärien alle. Osin tästäkin syystä oikeudenhaltijat
turvautuvat ensisijaisesti kirjeiden lähettämiseen ja sovintoehdotuksen
tarjoamiseen pitkän ja kalliin oikeusprosessin sijaan.
Internetyhteyden omistaminen ei automaattisesti synnytä korvausvastuuta. Tekijänoikeuskirjeet osoitetaan pääasiassa niille henkilöille, joiden nimissä olevia IP-osoitteita käyttäen on laittomasti jaettu tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia. Pelkkä IP-osoitteen hallitseminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita henkilön olevan korvausvastuussa. EU-tuomioistuin linjasi syyskuussa 2016 antamassaan ennakkoratkaisussa Tobias Mc Fadden v Sony Music Entertainment Germany GmbH, ettei avoimen lähiverkon ylläpitäjä ole vastuussa kolmannen henkilön langatonta verkkoa käyttämällä tekemästä oikeudenloukkauksesta. Oikeudenhaltija voi kuitenkin vaatia verkon ylläpitäjää joko lopettamaan palvelun tarjoamisen, tai ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin laittoman toiminnan ehkäisemiseksi.
Prosessi käynnistyy
liittymän haltijan selvittämisellä. Korvauksia vaatiakseen oikeudenhaltijan
on siis ensin selvitettävä sen IP-osoitteen haltija, jota käyttäen tiedostoja
jaetaan. Kuten edellä on todettu, tämä tapahtuu tekijänoikeuslain 60 a §:n
nojalla. Oikeudenhaltijalla on oikeus saada liittymänhaltijan tiedot, jos liittymää
käyttäen saatetaan merkittävässä määrin
yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän
suostumusta. Lain esitöiden mukaan merkittävyyden arvioinnissa huomioon otetaan
ainakin seuraavat seikat:
1.
jaettujen teosten määrä;
2.
teosten uutuus, suosio ja julkaisuajankohta;
3.
kuinka monelle vastaanottajalle teosta on
jaettu; sekä
4.
laittoman palvelun vastikkeellisuus tai
mainosrahoitteisuus.
Markkinaoikeuden uusimman linjauksen mukaan IP-osoitteen
omistajan tietojen saamiseksi hakijan on esittävä näyttöä siitä, että osoitetta
on käytetty oikeudenloukkauksiin toistuvasti tai pidemmän aikaa, ja mikä rooli kyseisellä
IP-osoitteella on ollut tiedoston jakamisessa. Tapauksessa MAO:333/17 oikeus
katsoi, etteivät tietojen luovuttamisen edellytykset täyttyneet, kun yksittäisten
IP-osoitteiden osuudet oikeudenloukkaukseen jäivät vähäisiksi.
Jos oikeudenhaltija on saanut tietoonsa liittymän omistajan
yhteystiedot, ja IP-osoitteen omistaja kiistää syyllistyneensä tekijänoikeuden loukkaukseen,
asia siirtyy oikeuden ratkaistavaksi. Oikeudessa vastaajan tulee pystyä
kumoamaan IP-osoitteen hallinnasta syntyvä oletus siitä, että hän olisi
yhteyden tarjoamisen lisäksi myös tosiasiallisesti jakanut teoksia itse.
Käytännössä tämä tapahtuu osoittamalla riittävän tehokkaasti, että myös muilla
henkilöillä on ollut pääsy vastaajan verkkoon. Jos vastaaja pystyy lisäksi
todistamaan, että hänen laitteillaan ei ole ollut väitettyjä tiedostoja tai
jakamiseen tarvittavia ohjelmia, on kantajan vaikea osoittaa IP-osoitteen
haltijan syyllistyneen oikeudenloukkaukseen.
Hyvityksen määrä.
Mikäli oikeuden mielestä on riittävästi näyttöä siitä, että liittymän haltija
on tosiasiallisesti myös jakanut tiedostoja laittomasti vertaisverkossa, on
päätettävä oikeudenrikkomuksesta määrättävän hyvityksen määrä. Arvioinnissa
voidaan ottaa huomioon mm. se, tiesikö henkilö jakavansa tiedostoja muille
käyttäjille, kuinka paljon materiaalia on jaettu sekä kuinka pitkälle jakaja on
vastuussa muiden henkilöiden toimesta tapahtuneesta edelleen jakamisesta. Oikeuskäytännössä lähtökohdaksi hyvitysmaksun
määrälle on asetettu se hinta, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia teoksen
luvallisesti. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen
poikkeaa sen tavanomaisesta käytöstä, sitä huonommin tämä lähtökohta kuitenkin soveltuu
hyvityksen pohjaksi. Hyvitystä määrättäessä voidaankin ottaa huomioon
kulloiseenkin käsillä olevaan tapaukseen liittyvät erityispiirteet (kuten
tehtiin mm. tapauksessa KKO 1999:115). Lain sanamuodonkin mukaan hyvityksen on
oltava kohtuullinen. Hyvityksen lisäksi maksettavaksi voi tulla
tekijänoikeuslain 57 §:n nojalla korvaus
kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.
Jokainen käyttäjä voi
joutua vastuuseen. Vertaisverkon käyttäjät jakautuvat pääasiassa kolmeen
ryhmään: a) ylläpitäjiin, jotka vastaavat seurantapalvelimesta ja sen
toiminnasta; b) ensijakajiin, jotka jakavat teoksen ensimmäisen kerran
verkkoon; ja c) rivikäyttäjiin, jotka lataavat tiedoston ja tämän jälkeen
lataavat ja jakavat sitä edelleen. Jokainen verkkoa
käyttävä henkilö osallistuu siis lataamisen lisäksi tiedoston jakamiseen. Näin
ollen jokainen käyttäjä voi joutua myös korvausvastuuseen tekijänoikeuden
loukkauksesta. Oikeuskäytännössä ylläpitäjiin ja ensijakajiin on kuitenkin
käytännössä suhtauduttu ankarammin kuin rivikäyttäjiin. Heidän on mm. katsottu olevan
yhteisvastuussa omien rikkomustensa lisäksi myös kaikista rivikäyttäjien tekemistä
oikeudenloukkauksista.
Epäselvä kokonaisuus.
Tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä varsinkin asiaan
perehtymättömille henkilöille erittäin epäselvä kokonaisuus. Tämä on
ongelmallista varsinkin perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen
laillisuusperiaatteeseen kuuluvan täsmällisyysvaatimuksen valossa. Sen mukaisesti
laista on riittävällä täsmällisyydellä selvittävä rikoksen tunnusmerkistö,
jonka perusteella on mahdollista ennakoida teon tai laiminlyönnin rangaistavuus.
Perustuslakivaliokunta kiinnittikin tekijänoikeuslainsäädäntöä koskeneessa lausunnossaan
huomiota vaatimuksen täyttymättä jäämiseen,
ja epäselvyyteen tulisikin kiinnittää huomiota rangaistussäännöksiä sovellettaessa. Näin tehtiin jo lakikokonaisuutta säädettäessäkin. Tekijänoikeusasioista
huolehtiville viranomaisille asetettiin lain esitöissä erityinen tiedotus- ja
neuvontavastuu tekijänoikeuslakien sisällöstä. Tekijänoikeuskirjeiden
määrän räjähdysmäisen kasvun seurauksena voisi olla paikallaan sekä tarkastella
tämän tiedottamisen tasoa, että päivittää lainsäädäntöä helpommin
ymmärrettävään muotoon.
Ohjeita kirjeiden
välttämiseksi. Tekijänoikeuskirjeet pystyy välttämään muutamalla
yksinkertaisella askeleella. Ensimmäinen on luonnollisesti olla lataamatta
tekijänoikeuden suojaamaa aineistoa laittomasti internetistä. Tämän lisäksi on
tärkeää suojata langaton yhteytesi niin, että ulkopuolisetkaan eivät voi
käyttää sitä laittoman materiaalin jakamiseen. On myös hyvä varmistaa, että
kanssasi samassa taloudessa asuvat ja/tai nimissäsi olevaa yhteyttä käyttävät
henkilöt ovat tietoisia tekijänoikeuksista ja niiden suojaamien teosten
(laittomaan) lataamiseen liittyvistä riskeistä.
Entä jos tästä huolimatta saan kirjeen postissa? Jos et ole ladannut internetistä laitonta materiaalia, mutta vastaanotat tästä huolimatta tekijänoikeuskirjeen, on sinulla lähtökohtaisesti kaksi vaihtoehtoa: voit joko 1) jättää reagoimatta kirjeeseen ja toivoa, että asiaa ajava toimisto ei vie asiaa oikeuteen asti, tai 2) vastata kirjeeseen ilmoittamalla, ettet ole syyllistynyt väitettyyn tekijänoikeusrikkomukseen. Jos olet kuitenkin saanut ensimmäisen kirjeen vasta loppuvuoden aikana, on suotavaa reagoida kirjeeseen välittömästi ottamalla yhteyttä omaan asianajajaasi. Tämä tarkoittaa nimittäin suurella todennäköisyydellä sitä, että yhteyttäsi käyttäen on jaettu merkittäviä määriä tekijänoikeuksien suojaamia tiedostoja. Taustalla on aiemmin mainittu markkinaoikeuden kesäkuussa tapahtunut linjanmuutos, jonka mukaisesti IP-osoitteen haltijoiden tietoja ei enää luovuteta, mikäli oikeudenloukkaukset ovat jääneet vähäisiksi.
Eemeli Saros
Lakimies, OTM
Lähteet:
Esityöt
HE 28/2004 vp - Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi
tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
HE 181/2014 vp - Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi
tekijänoikeuslain muuttamisesta
LaVL 5/2005 - Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain
ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta, Hallituksen esitys WIPOn
tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä
sekä laeiksi sopimusten lainsää- dännön alaan kuuluvien määräysten
voimaansaattamisesta
PeVL 7/2005 vp - Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain
ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
Kirjallisuus
Hietanen, Herkko – Kari, Jussi – Toikkanen, Ilkka: Tekijänoikeuskirjeet
– rahastusta vai ratkaisu vertaisverkkopiratismiin?
Kommentit
Lähetä kommentti