Sain tekijänoikeuskirjeen, pitääkö olla huolissaan?


Tekijänoikeuskirjeet ovat yksi tekijänoikeuksien haltijoiden keinoista taistella internetissä, lähinnä vertaisverkoissa (P2P), tapahtuvaa tekijänoikeuksien suojaamien teosten laitonta levittämistä ja lataamista vastaan. Kirjeet ovat saaneet suurta huomiota viime vuosina, mutta kyseessä ei ole suinkaan mikään uusi ilmiö.

Ensimmäiset kirjeet lähetettiin jo viime vuosikymmenellä. Tekijänoikeuskirjeiden pioneereina voidaan pitää Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskusta (TTVK ry), joka on lähettänyt vastaavanlaisia kirjeitä jo vuodesta 2006 lähtien. TTVK:n toiminta on kuitenkin pientä viime vuosina markkinoille ilmestyneisiin, massavalvontaa harjoittaviin toimijoihin verrattuna: se lähettää vuosittain keskimäärin n. 40 kirjettä, kun taas oikeudenhaltijoiden puolesta kirjeitä lähettävä asianajotoimisto voi lähettää vuodessa 4000-5000 kirjettä. Myös korvausvaatimuksissa on eroja. Lähinnä musiikkikappaleita koskevia asioita hoitavan TTVK:n sovintosopimuksessa korvauksena tulee maksettavaksi 1,20 €/jaettu musiikkikappale. Massakirjeitä lähettävien, pääasiassa TV-sarjoja, elokuvia ja aikuisviihdettä tuottavien oikeudenhaltijoiden sovintoehdotuksissa yhden elokuvan tai TV-sarjan jakson jakamisesta vaaditut korvaukset ovat olleet n. 600 euroa. TTVK:n korvausvaatimukset saattavat tosin nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin, kun korkeimmat massavalvontaa harjoittavien tahojen vaatimukset ovat olleet n. 3000 euroa tapausta kohti.


Jakaminen on lailla kiellettyä toimintaa. Tiedostojen jakaminen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa on kielletty rikoslaissa ja tekijänoikeuslaissa. Rikoslain 49 luvun 1.1 §:n mukaan joka ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa toisen oikeutta pykälässä lueteltuihin teoksiin tuomitaan tekijänoikeusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Saman pykälän 3 momentissa säädetään erikseen rangaistavaksi tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla toteutettu oikeudenloukkaus. Tämän momentin erityispiirteenä on, että sen soveltamiseksi ei edellytetä tekijältä ansiotarkoitusta. Sen sijaan edellytetään, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Tekijänoikeuslain 56 a §:ssä säädetään tekijänoikeusrikkomuksesta. Siihen syyllistynyt henkilö voidaan tuomita sakkorangaistukseen, jos hän esimerkiksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta saattaa oikeuksien suojaaman teoksen yleisön saataville. Lisäksi aiheen kannalta oleellinen pykälä on tekijänoikeuslain 60 a §, jonka nojalla teoksen tekijällä tai tämän edustajallaan on oikeus saada mm. internetliittymän tarjoajalta sen henkilön yhteystiedot, jonka nimissä olevaa liittymää käyttäen merkittävässä määrin saatetaan yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta.

Rikoksista vahingonkorvausperusteiksi. Tekijänoikeusloukkauksiin liittyy riski rikosoikeudellisista seuraamuksista. Käytännössä poliisitutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä suurempi pelote on kuitenkin siviiliprosessin kautta syntyvä korvausvelvollisuus. Tämä johtuu jo poliisin rajallisista resursseista, joiden ohjaaminen pienimuotoisiin tekijänoikeusloukkauksiin ei ole aina käytännössä mahdollista. Oikeudenhaltijoita edustavat yksityiset asianajotoimistotkaan eivät ole pystyneet viemään kaikkia tietoonsa tulevia rikkomuksia tuomioistuimeen, sillä muuten markkinaoikeus olisi jumiutunut täysin käsiteltävien juttumäärien alle. Osin tästäkin syystä oikeudenhaltijat turvautuvat ensisijaisesti kirjeiden lähettämiseen ja sovintoehdotuksen tarjoamiseen pitkän ja kalliin oikeusprosessin sijaan.


Internetyhteyden omistaminen ei automaattisesti synnytä korvausvastuuta. Tekijänoikeuskirjeet osoitetaan pääasiassa niille henkilöille, joiden nimissä olevia IP-osoitteita käyttäen on laittomasti jaettu tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia. Pelkkä IP-osoitteen hallitseminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita henkilön olevan korvausvastuussa. EU-tuomioistuin linjasi syyskuussa 2016 antamassaan ennakkoratkaisussa Tobias Mc Fadden v Sony Music Entertainment Germany GmbH, ettei avoimen lähiverkon ylläpitäjä ole vastuussa kolmannen henkilön langatonta verkkoa käyttämällä tekemästä oikeudenloukkauksesta. Oikeudenhaltija voi kuitenkin vaatia verkon ylläpitäjää joko lopettamaan palvelun tarjoamisen, tai ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin laittoman toiminnan ehkäisemiseksi.

Prosessi käynnistyy liittymän haltijan selvittämisellä. Korvauksia vaatiakseen oikeudenhaltijan on siis ensin selvitettävä sen IP-osoitteen haltija, jota käyttäen tiedostoja jaetaan. Kuten edellä on todettu, tämä tapahtuu tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla. Oikeudenhaltijalla on oikeus saada liittymänhaltijan tiedot, jos liittymää käyttäen saatetaan merkittävässä määrin yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Lain esitöiden mukaan merkittävyyden arvioinnissa huomioon otetaan ainakin seuraavat seikat:

1.      jaettujen teosten määrä;
2.      teosten uutuus, suosio ja julkaisuajankohta;
3.      kuinka monelle vastaanottajalle teosta on jaettu; sekä
4.      laittoman palvelun vastikkeellisuus tai mainosrahoitteisuus.

Markkinaoikeuden uusimman linjauksen mukaan IP-osoitteen omistajan tietojen saamiseksi hakijan on esittävä näyttöä siitä, että osoitetta on käytetty oikeudenloukkauksiin toistuvasti tai pidemmän aikaa, ja mikä rooli kyseisellä IP-osoitteella on ollut tiedoston jakamisessa. Tapauksessa MAO:333/17 oikeus katsoi, etteivät tietojen luovuttamisen edellytykset täyttyneet, kun yksittäisten IP-osoitteiden osuudet oikeudenloukkaukseen jäivät vähäisiksi.

Jos oikeudenhaltija on saanut tietoonsa liittymän omistajan yhteystiedot, ja IP-osoitteen omistaja kiistää syyllistyneensä tekijänoikeuden loukkaukseen, asia siirtyy oikeuden ratkaistavaksi. Oikeudessa vastaajan tulee pystyä kumoamaan IP-osoitteen hallinnasta syntyvä oletus siitä, että hän olisi yhteyden tarjoamisen lisäksi myös tosiasiallisesti jakanut teoksia itse. Käytännössä tämä tapahtuu osoittamalla riittävän tehokkaasti, että myös muilla henkilöillä on ollut pääsy vastaajan verkkoon. Jos vastaaja pystyy lisäksi todistamaan, että hänen laitteillaan ei ole ollut väitettyjä tiedostoja tai jakamiseen tarvittavia ohjelmia, on kantajan vaikea osoittaa IP-osoitteen haltijan syyllistyneen oikeudenloukkaukseen.

Hyvityksen määrä. Mikäli oikeuden mielestä on riittävästi näyttöä siitä, että liittymän haltija on tosiasiallisesti myös jakanut tiedostoja laittomasti vertaisverkossa, on päätettävä oikeudenrikkomuksesta määrättävän hyvityksen määrä. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon mm. se, tiesikö henkilö jakavansa tiedostoja muille käyttäjille, kuinka paljon materiaalia on jaettu sekä kuinka pitkälle jakaja on vastuussa muiden henkilöiden toimesta tapahtuneesta edelleen jakamisesta. Oikeuskäytännössä lähtökohdaksi hyvitysmaksun määrälle on asetettu se hinta, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia teoksen luvallisesti. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen poikkeaa sen tavanomaisesta käytöstä, sitä huonommin tämä lähtökohta kuitenkin soveltuu hyvityksen pohjaksi. Hyvitystä määrättäessä voidaankin ottaa huomioon kulloiseenkin käsillä olevaan tapaukseen liittyvät erityispiirteet (kuten tehtiin mm. tapauksessa KKO 1999:115). Lain sanamuodonkin mukaan hyvityksen on oltava kohtuullinen. Hyvityksen lisäksi maksettavaksi voi tulla tekijänoikeuslain 57 §:n nojalla korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta.

Jokainen käyttäjä voi joutua vastuuseen. Vertaisverkon käyttäjät jakautuvat pääasiassa kolmeen ryhmään: a) ylläpitäjiin, jotka vastaavat seurantapalvelimesta ja sen toiminnasta; b) ensijakajiin, jotka jakavat teoksen ensimmäisen kerran verkkoon; ja c) rivikäyttäjiin, jotka lataavat tiedoston ja tämän jälkeen lataavat ja jakavat sitä edelleen. Jokainen verkkoa käyttävä henkilö osallistuu siis lataamisen lisäksi tiedoston jakamiseen. Näin ollen jokainen käyttäjä voi joutua myös korvausvastuuseen tekijänoikeuden loukkauksesta. Oikeuskäytännössä ylläpitäjiin ja ensijakajiin on kuitenkin käytännössä suhtauduttu ankarammin kuin rivikäyttäjiin. Heidän on mm. katsottu olevan yhteisvastuussa omien rikkomustensa lisäksi myös kaikista rivikäyttäjien tekemistä oikeudenloukkauksista.

Epäselvä kokonaisuus. Tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä varsinkin asiaan perehtymättömille henkilöille erittäin epäselvä kokonaisuus. Tämä on ongelmallista varsinkin perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteeseen kuuluvan täsmällisyysvaatimuksen valossa. Sen mukaisesti laista on riittävällä täsmällisyydellä selvittävä rikoksen tunnusmerkistö, jonka perusteella on mahdollista ennakoida teon tai laiminlyönnin rangaistavuus. Perustuslakivaliokunta kiinnittikin tekijänoikeuslainsäädäntöä koskeneessa lausunnossaan huomiota vaatimuksen täyttymättä jäämiseen, ja epäselvyyteen tulisikin kiinnittää huomiota rangaistussäännöksiä sovellettaessa. Näin tehtiin jo lakikokonaisuutta säädettäessäkin. Tekijänoikeusasioista huolehtiville viranomaisille asetettiin lain esitöissä erityinen tiedotus- ja neuvontavastuu tekijänoikeuslakien sisällöstä. Tekijänoikeuskirjeiden määrän räjähdysmäisen kasvun seurauksena voisi olla paikallaan sekä tarkastella tämän tiedottamisen tasoa, että päivittää lainsäädäntöä helpommin ymmärrettävään muotoon.

Ohjeita kirjeiden välttämiseksi. Tekijänoikeuskirjeet pystyy välttämään muutamalla yksinkertaisella askeleella. Ensimmäinen on luonnollisesti olla lataamatta tekijänoikeuden suojaamaa aineistoa laittomasti internetistä. Tämän lisäksi on tärkeää suojata langaton yhteytesi niin, että ulkopuolisetkaan eivät voi käyttää sitä laittoman materiaalin jakamiseen. On myös hyvä varmistaa, että kanssasi samassa taloudessa asuvat ja/tai nimissäsi olevaa yhteyttä käyttävät henkilöt ovat tietoisia tekijänoikeuksista ja niiden suojaamien teosten (laittomaan) lataamiseen liittyvistä riskeistä.


Entä jos tästä huolimatta saan kirjeen postissa? Jos et ole ladannut internetistä laitonta materiaalia, mutta vastaanotat tästä huolimatta tekijänoikeuskirjeen, on sinulla lähtökohtaisesti kaksi vaihtoehtoa: voit joko 1) jättää reagoimatta kirjeeseen ja toivoa, että asiaa ajava toimisto ei vie asiaa oikeuteen asti, tai 2) vastata kirjeeseen ilmoittamalla, ettet ole syyllistynyt väitettyyn tekijänoikeusrikkomukseen. Jos olet kuitenkin saanut ensimmäisen kirjeen vasta loppuvuoden aikana, on suotavaa reagoida kirjeeseen välittömästi ottamalla yhteyttä omaan asianajajaasi. Tämä tarkoittaa nimittäin suurella todennäköisyydellä sitä, että yhteyttäsi käyttäen on jaettu merkittäviä määriä tekijänoikeuksien suojaamia tiedostoja. Taustalla on aiemmin mainittu markkinaoikeuden kesäkuussa tapahtunut linjanmuutos, jonka mukaisesti IP-osoitteen haltijoiden tietoja ei enää luovuteta, mikäli oikeudenloukkaukset ovat jääneet vähäisiksi.

Eemeli Saros
Lakimies, OTM


Lähteet:
Esityöt
HE 28/2004 vp - Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta
HE 181/2014 vp - Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta
LaVL 5/2005 - Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta,  Hallituksen esitys WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsää- dännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
PeVL 7/2005 vp - Hallituksen esitys laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta

Kirjallisuus
Hietanen, Herkko – Kari, Jussi – Toikkanen, Ilkka: Tekijänoikeuskirjeet – rahastusta vai ratkaisu vertaisverkkopiratismiin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit